Entä jos alastomuus ei olekaan pornoa?

Olen Riisuttuna-esityksen työryhmän jäsen, vastaan esityksen musiikista ja äänisuunnittelusta. Esiinnyn myös teoksessa.

Olen epäuskoisena seurannut esityksestä noussutta mediakohua. Alastomuus on tietty arka asia, mutta keskustelun eriytyminen itse esityksestä ja sen sisällöstä aivan omaan median (ja nyttemmin poliitikkojenkin) tarpeita vaalivaan nostatukseen on aivan ällistyttävää.

Olen vilkuillut artikkeleita ja noita satoja nettikommentteja, joita alkuperäisestä lehdistötiedotteesta on virinnyt. Perusoletus näyttää olevan se, että esitys on luonteeltaan pornograafinen ja moraaliton. Yhteisiä varoja ei missään tapauksessa saisi tuhlata moiseen haureuteen. Esitys on myös tekotaidetta, jossa käytetään alastomuutta – eikun seksiä – myyntitykkinä. Ja aina joku muistaa myös olla huolissaan Kaupunginteatterin penkkien puhtaudesta. Nyt viimeisenä on sitten oltu huolissaan lastensuojelusta ja haluttu esitykseen k-18 ikäraja.

Surullista on se, että kukaan ei tähän mennessä ole ollut kiinnostunut itse esityksen sisällöstä. Polemiikki on erkaantunut asiayhteydestä. Ketään ei näytä kiinnostavan mitä lavalla itse asiassa tulee tapahtumaan? Tai miksi tällainen teos on tekeillä? Mistä se kumpuaa ja mitä se käsittelee?

Jos on alastomuutta sen on oltava pornoa. Tämä surullinen kaava näyttää niin todelta reaktioita lueskellessa. Pornoteollisuus on onnistunut saamaan yksinoikeuden alastomaan kehoon. Alastomuus voi olla vain tunteetonta, kaavamaista panemista, joka kaksinaismoralismin nimissä on samalla kiellettyä ja ylikulutettua. K-18 ikäraja on Suomen elokuvateollisuudessa korkein käytetty ikäraja. Sen saa hardcore pornografiaa ja äärimmäistä väkivaltaa sisältävät elokuvat.

Mitä tällä on tekemistä Riisuttuna-teoksen kanssa? Teoksessa ei ole väkivaltaa eikä siinä ole pornografiaa. Esityksessä on tanssia. Kehoja, muotoa, musiikkia. Ilmaisua, ihmisenä olemisen tutkimista ja sen kommunikoimista yleisölle.

Alastomana esiintyminen on hauras asia. Itse en ole koskaan ennen ollut julkisesti alasti. Harjoitusprosessi on ollut hidas, varovainen. Olemme tutkineet mitä tarkoittaa ottaa vaatteet pois ihmisten edessä, mitä jää jäljelle, mitä tulee esiin. Taiteilijana oleminen vaatii rehellisyyttä. Itseään kohtaan, elämää kohtaan. Kun esiinnyn alasti annan monien suojaverhojen pudota, olen yleisön edessä sellaisena kuin satun olemaan. Se ei ole helppo asia, mutta tuo raja-alue on minulle tärkeä tutkimuskohde. Miksi emme antaisi myös yleisölle mahdollisuutta kokeilla tätä rajaa?

Taideteos on ehdotus. Se kumpuaa asioista, jotka taiteilija kokee itselleen tärkeiksi. Oma kokemus ohjaa havaintoa, intuitiota, yritystä kommunikoida jotain, minkä olen maailmassa havainnut ja tärkeäksi kokenut. Suomessa laki määrittelee ne rajat, joiden sisällä asioita voi tehdä. Riisuttuna-teos toimii näitten rajojen sisällä, ja sillä on oikeus omaan ehdotukseensa, ilmaisuunsa, tapaansa olla. Se ei ole kaikkien makuun, mutta kenenkään ei ole mikään pakko tulla esitykseen.

Missä on se suvaitsevuus, joka antaa sellaisten asioiden tapahtua, jotka eivät välttämättä itseään kiinnosta? Mikä tekee alastomuudesta niin suuren mörön, että se niputetaan heti väkivallan, neuroottisen seksuaalisuuden, tapainturmeluksen tai ties minkä kauhukuvan kanssa samaan kategoriaan? Mikä alastomuudessa pelottaa?

Riisuttuna-työryhmä pyrkii tekemään taiteellisesti mahdollisimman korkeatasoisen teoksen. Teoksen esityksen kautta annamme sen myös julkisesti puitavaksi ja kritiikin kohteeksi. Esityksen nähnyt voi todeta sen hyväksi, huonoksi, tärkeäksi, turhaksi, koskettavaksi tai tyhjäksi, tai ihan mitä muuta vaan sattuu tuntemaan.

Alastomuus-teemalla ja sen porno-johdannaisella mässäily ja irtopisteiden keräily ennen kuin mitään on nähty lavalla tuntuu minusta ankealta.

Otso Lähdeoja, säveltäjä, FT.

Otso Lähdeojan teksti Kalevassa 11.2.2014

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 11.2.2014

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Entä jos alastomuus ei olekaan pornoa?

  1. Muutin Suomeen pari vuotta sitten ja olen tutustunut saunakultturiin ystävän mökillä – kaikki olimme alastomia, vaikka naiset ja miehet olivat yhdessä. Samalla järvellä uiminen ei ollut mitään kohua alastomana. Toisaalta, olen kysynyt tästä Kuopion kaupungin toimistolta, miksi en saa uida keskustarannalla alastomana, vaikka säännöissä ei lue missään, että tämä olisi kielletty. (Tuossa lukee ainakin, että vaatteen peseminen vedessä on kielletty, mutta vaatteen riisumisesta ei kirjoiteta.) Suomessa suhtautuminen alastomuuteen näyttää olevan hiukan epäselvä. Niin, että Yle Puheessä olen kuullut joskus kesän aikana koko tunnin ohjelma siitä, missä tapauksessa Suomessa alastomuus on ok (metsämökissä, mutta ei uimahallissa; esityksen lavalla mutta ei yleisöllä; jne).
    Minun mielestä tämä Riisuttuna-esitys on jo nyt täysin onnistunut, vaikkemme edes nähneet siitä mitään. Hyvä, että keskustellaan tilanteesta! Kiitän tuotantoryhmälle.

  2. ”Vuonna 1987 Oulun kaupunginteatterilla haisi paska. Silloin Jumalan teatterin esitys kulminoitui siihen, kun yleisön päälle heitettiin muun muassa ulostetta. Nyt tarkka nenä saattaa tunnistaa teatterin liepeillä punamullan aromin, kun demari- ja keskustavaikuttajat käyvät kuin yksissä tuumin holhoamaan rahvasta, joka ei ymmärrä omaa ja lastensa parasta.”

    http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/2014/02/11/vaarallista-kuin-porno-paattajat-tuomitsevat-tanssiesityksen-ennakkoon/

  3. Vuosi sitten sain valmiiksi opinnäytetyöni ”Kun kosketat minua, kosketat tunteitani. Kosketuksen käyttö paritanssin opetuksessa”. Työtä tehdessäni törmäsin kosketuksen tunnelatautumiseen; siihen, miten koskettaminen kussakin kontekstissa tulkitaan, vaikuttavat paitsi kosketuksen antajan ja vastaanottajan tunnetila, myös kulttuurinen viitekehys.

    Sama näyttäisi pätevän myös alastomuuteen. Saunakansallamme on ollut muinaisista ajoista lähtien kulttuuriperimänämme varsin neutraali ja luonteva suhtautuminen alastomuuteen. Tätä taustaa vasten olenkin hämmästellyt teoksenne jo etukäteen saamaa suurta kohua. Ehkä on niin, että yleinen median ja viihteen seksualisoituminen on saamassa meistä kansana otteen ja kadotamme luontevan yhteyden alastomuuteemme? Toki väheksyä ei voi myöskään juuri Oulun seudun vahvan herätysliikkeellisen taustan vaikutusta tässä asiassa.

    Teoksenne on tärkeä tutkielma tärkeästä aiheesta, ja annan varauksettoman kannustukseni koko työryhmälle. Jos vain töiltäni saan järjestettyä, tulen seuraamaan näytöstänne 15.3. ja teen samalla katsojana tärkeän matkan itseeni ja omiin ennakkoluuloihini. Teostanne kohtaan etukäteen osoitettujen ennakkoluulojen kylväjille esittäisin puolestani tärkeän kysymyksen: miksi viihteellisen väkivallan esittäminen kaikissa medioissa on hyväksyttävää, mutta ei taideteoksen, joka sisältää alastomuutta?

    Jyrki Keisala
    Tanssinopettaja AMK

  4. Todella hyvä kirjoitus! Järkyttävää seurata pienisieluisten, tuskin kulttuurin suurkuluttajien mielipiteitä asiasta, josta eivät loppujenlopuksi tiedä mitään. En usko että ennen kohua, tai tuskin sen jälkeen monikaan näistä ihmisistä uskaltaa tulla katsomaan, mistä oikeastaan on kysymys. Mikä on sääli. Vielä esitystä näkemättä en voi sanoa, mutta alkufiiliksen perusteella uskoisin että esitys osuu sellaiseen herkkään kohtaan tässä luterilaisessa yhteiskunnassa joka on edelleen tabu. Tai ainakin ristiriitainen. Odotan mielenkiinnolla maaliskuuta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s